Nämä työpaikkani liepeillä parveilevat teinit lähinnä eniten ketuttaa. Pakkoko on tulla kiljumaan intiimiasioitaan tuohon korvanjuurelle ja naputtaa pakkomielteisesti jotani sormusta pöydänpintaan tuntitolkulla?

Tämä ajan kuluminen tai nimenomaa sen kulumattomuus lähes eniten ketuttaa. Ihanko todella pakko on ajan tällä tavalla madella niin hitaasti, että ehtii noin kaksituhattasatakolmekymmentäseitsemän kertaa minuutin sisällä katsoa kelloa ja ihmetellä. Tai, jos kerrankin on ihanaa ja mukavaa ja kaikkea siltä väliltä, niin onko kertakaikkisesti sinun, oi suuri ja ihmeellinen ajankulku, juosta gepardin askelein päätä kolmantena jalkana apuna käyttäen?

Seuraavaksi ketuttaa hikka. Hik. Hik. Voi ketun kettu! Onko mitään sen ärsyttävämpää, kuin kehon pakkoliike, jota ei kertakaikkisesti voi tavalla tai toisella hallita?

Pomelohedelmä ketuttaa. Sen kerrottiin olevan hyvää ja makeaa, mutta kuinka ollakaan, se olikin ketun vaikea operaatio saada se hedelmä sieltä kuoren alta esille. Eikä se edes ollut erityisen hehkutuksen arvoinen se maku! Kettu kun sitä hedelmälihaa oli niin paljon, etten tainnu edes maistaa itse hedelmän makua.

Lämpötilat ketuttaa myös. Miksi aamulla on aina kuuma ja kohta taas hyytävän kylmä. Mitä sitä ihminen voi pukea päälleen, kun koskaan ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Orastavat vaihdevuodet? Sekin vielä kettu soikoon! :D

Onhan se, nimittäin Neidin rakas saapuu kaupunkiin. Olen koko aamun valmistanut illallista, jonka nautimme toivottavasti romanttisessa ilmapiirissä töideni jälkeen. Keventäminen (ruuasta puheenollen) on onnistunut oikeen mainiosti, tuloksia on tullut! Jaksaisi vain eteenpäin, saisipa kannustavia kommentteja..Kurkku on kovin kipeä ollut, täytynee siis minttukaakaota myös tehdä ;)

Rakastan elämääni! Asiat eivät voisi paremmin olla <3

Neiti on aloittanu keventämisprojektin. Katson tarkasti, mitä syön ja kuinka paljon. Kaikki on ikäänkuin kontrollissa, valvovan silmän alla. Liikuntaakin olen lisännyt, jälleen kerran. Minulla täytyy olla aina joku, joka raahaa minut lenkille, yksin en jaksa tallustella. Juokseminen yksin on ihan siedettävä urheilulaji, mutta vain, jos joka kulmassa ei tule vastaan niitä hiton koirankusettajia, jotka kyyläävät kulmakarvojensa alta minkä ehtivät. Uinnista pidän myös, siinä on vain oma vaivansa pakata kaikki purnukat ja putellit mukaansa, puhumattakaan vaihtovaatteista (ja mahdollisesti salivaatteista, meidän uimahallissamme on näet erittäin hyvä kuntosali, ja se kuuluu uintimaksun hintaan). Sitten raahaudut kaikkien kassien kanssa uimahalliin ja yrität saada tämän tavarapaljouden mahtumaan sujuvasti pieneen kaappiin.

Olen huomannut, että Neiti on niin vietävissä oleva persoona, että jollei ympäristöni kannusta minua terveellisiin elämäntapoihin, en noudata sellaisia. Jos muutkin syövät epäterveellisyyksiä, en kehtaa (ja kuolan valuessa en edes halua!) alkaa valistamaan muille terveysaatteita. Syön myös erittäin paljon muiden ihmisten valmistamaa ruokaa, itse en ehdi sellaista juuri tehdä. Eikä siinä olisi mitän järkeäkään.

Viikko on kulunut ja onnistumisia on tullut jo nyt! Olen innoissani, toivottavasti ympäristö jaksaa kannustaa minua eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen esittelemään pyykkilautavatsaani Teneriffan auringolle 8) (Heeeeeeeeh heh heh.)

Tulihan ne kultsikan kakskymppiset juhlittua, erittäin kosteissa merkeissä. Kakun koristelin hyvinkin epäneitimäisesti (tai juuri tälle Neidille tyypillisesti) jättikokoisella kirkkovenetuherruksella. Ahhah. Sen jälkeenkin on tullut kostutettua suuta, neiti ja miehinen puolisko ovat oksentaneet ensimmäistä kertaa käsi kädessä, oi voi miten suloista! ...

Tuli rokkailtua Kaija Koon keikalla Naantalissa, kuinkas muuten kuin aivan eturivissä. Tunnelma oli suorastaan kohonnut katosta läpi. Ainoa ikävä juttu tässä keikassa oli vieressä rokkaillut megaperseen omistava lehmä. En tajua, kuinka joillakin ihmisillä on tarve pilata hyvä keikka vittuilemalla ja itsekkäästi toisia tönimällä! Se lehmä heilutti sitä takapuoltaan aivan tahallaan, huomasi kyllä, ettei toisilla ollut tilaa. Hän ahmi sitä itselleen. No, mikäs siinä jos perse ei muuten mahdu! Eipähän tarvinnut itse hirveästi vaivautua tanssimaan, hänen perseensä liikutti omaani minun mielipiteistäni viis veisaten.

Tekisi mieli leipoa tässä jonain päivänä sellaista ropelopiirakkaa, jonka ohjeen sain Juhlattaren sivuilta (http://juhlatar.vuodatus.net). Siellä on muutenkin aivan suloisen ihania leivontaohjeita ja ideoita. Niitä voi hyödyntää sitten viimeistään omassa kodissa. Ja miten neiti haluaakin jo oman kodin! Oma koti omilla säännöillä, meidän itsemme näköinen koti, jossa olisi meidän tuoksu. Kuvitelmissani näen jo, miten kultsikan vaatteet lojuvat kasoissa omieni päällä, kahvi- ja teekuppeja on pitkin huushollia. Joka aamu kun aurinko nousee, ja vaikkei nousisikaan, minä saan herätä lämpimästä sylistä onnelliseen päivään. Toisen tuoksuun minä herään. Ja joskus me ottaisimme koiran, ja niin me eläisimme kolmestaan samassa asunnossa <3 Saattaa olla, että saadakseni koiran otamme myös kissan, jokaiselle jotakin, vai miten se nyt oli.

Olin eilen tapaamassa alikersanttia. Ihan kuin olisi treffeillä ollut, kahvin juontia ja jutustelua muiden silmien alla. Ei saanut edes pussailla, sillä saralla melko turha reissu. Mutta ihanaa oli nähdä ja ihaninta piristää rakkaansa päivää. Tämä inttiaika on alkanut muuttua jo lähes iloksi. Jokainen aamu kiljun riemua, sillä rakkaani palvelusta on jäljellä joka aamu reilusti vähemmän, kuin mitä on takana menneisyydessä. Toivon mukaan loppuaikana lomiakin olisi lähes joka viikonloppu. Ei sillä, enhän minä valita, hän on saanut olla kotona kesän aikana todella paljon, ja se on todella ihanaa ollutkin! Mitä ilmeisemmin neljä aamua seuraavaan pusuun. :)

Taas Neiti istuu iltavuorossa. Iltavuorot ovat hyvin tylsiä, ja tälle päivälle osunut iltavuoro on viikon tylsin lusittava.. Siksipä Neidillä on taas aikaa paneutua salaisen bloginsa pariin.

Ostin tänään uudet, lähes herkulliset pitsiunelmat. Tarjolla oli kahta väriä, mustaa ja valkoista. Oikeastaan valkoinen oli minusta hienompi, mutta päädyin pitkällisen pohdinnan (n. 30 sek.) jälkeen lopulta mustiin, koska tarvitsen enemmän mustia kuin valkoisia alusvaatteita. Saattaa myös olla, että mieleeni juolahti siippani eräs letkautus, jossa hän totesi pitävänsä erityisesti mustista pitsiunelmista. Noh, olisi nyt syytä todellakin pitää näistä kyseisistä, sillä ne maksoivat 32 euroa. Summa on sinänsä naurettavan edullinen kauniille alusvaatesetille, mutta Neidin vähistä varoista se oli kuitenkin aikamoinen panostus taas tälläerää. Seuraavan palkan tippuessa tilille saatan täydentää alusvaatevalikoimaani myös kyseisellä kermanvalkoisella setillä.. Siis vain, jos ne ovat hyvät. En nimittäin ehtinyt kokeilla heräteostoksiani, sillä kello alkoi näyttää jo työaikaani. Luotin jälleen sokeasti mutu -tuntumaani kyseisen kaupan kokoja pohtiessani, yleensä onnistun tässä kokolailla vallan mainiosti.

Neiti osti myös uudet piilolinssit tässä taannoin. Tällä kertaa päädyin ruskean värisiin, tummimpiin mahdollisiin, ja ne värjäsivätkin vihreät silmäni kauniisti. Pitkän vaihtovälin linssi on toki hintava kertaostos, mutta se maksaa itsensä takaisin tulevan vuoden aikana. Jospa tällä kertaa yrittäisin olla tiputtamatta piilaria vessan lavuaarin vesilukkoon tai mihinkään muuhunkaan sellaiseen paikkaan, josta sitä ei enää saa käyttöön. Neiti on muutenki edistynyt piilariasioissa! Saan nimittäin linssit silmiin (lähes) vaivattomasti, pois repimisestä puhumattakaan. Ja kaikki tämä onnistuu myös sentin irtokynsillä!Hurraahuutoja!

Kulta saapuu lomille tänään, kahden yön poissaolon jälkeen. Lisää hurraahuutoja! Toivottavasti osaamme nauttia toisetemme seurasta täysin siemauksin tälläkin lomalla <3