Neiti on aloittanu keventämisprojektin. Katson tarkasti, mitä syön ja kuinka paljon. Kaikki on ikäänkuin kontrollissa, valvovan silmän alla. Liikuntaakin olen lisännyt, jälleen kerran. Minulla täytyy olla aina joku, joka raahaa minut lenkille, yksin en jaksa tallustella. Juokseminen yksin on ihan siedettävä urheilulaji, mutta vain, jos joka kulmassa ei tule vastaan niitä hiton koirankusettajia, jotka kyyläävät kulmakarvojensa alta minkä ehtivät. Uinnista pidän myös, siinä on vain oma vaivansa pakata kaikki purnukat ja putellit mukaansa, puhumattakaan vaihtovaatteista (ja mahdollisesti salivaatteista, meidän uimahallissamme on näet erittäin hyvä kuntosali, ja se kuuluu uintimaksun hintaan). Sitten raahaudut kaikkien kassien kanssa uimahalliin ja yrität saada tämän tavarapaljouden mahtumaan sujuvasti pieneen kaappiin.

Olen huomannut, että Neiti on niin vietävissä oleva persoona, että jollei ympäristöni kannusta minua terveellisiin elämäntapoihin, en noudata sellaisia. Jos muutkin syövät epäterveellisyyksiä, en kehtaa (ja kuolan valuessa en edes halua!) alkaa valistamaan muille terveysaatteita. Syön myös erittäin paljon muiden ihmisten valmistamaa ruokaa, itse en ehdi sellaista juuri tehdä. Eikä siinä olisi mitän järkeäkään.

Viikko on kulunut ja onnistumisia on tullut jo nyt! Olen innoissani, toivottavasti ympäristö jaksaa kannustaa minua eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen esittelemään pyykkilautavatsaani Teneriffan auringolle 8) (Heeeeeeeeh heh heh.)