Nämä työpaikkani liepeillä parveilevat teinit lähinnä eniten ketuttaa. Pakkoko on tulla kiljumaan intiimiasioitaan tuohon korvanjuurelle ja naputtaa pakkomielteisesti jotani sormusta pöydänpintaan tuntitolkulla?

Tämä ajan kuluminen tai nimenomaa sen kulumattomuus lähes eniten ketuttaa. Ihanko todella pakko on ajan tällä tavalla madella niin hitaasti, että ehtii noin kaksituhattasatakolmekymmentäseitsemän kertaa minuutin sisällä katsoa kelloa ja ihmetellä. Tai, jos kerrankin on ihanaa ja mukavaa ja kaikkea siltä väliltä, niin onko kertakaikkisesti sinun, oi suuri ja ihmeellinen ajankulku, juosta gepardin askelein päätä kolmantena jalkana apuna käyttäen?

Seuraavaksi ketuttaa hikka. Hik. Hik. Voi ketun kettu! Onko mitään sen ärsyttävämpää, kuin kehon pakkoliike, jota ei kertakaikkisesti voi tavalla tai toisella hallita?

Pomelohedelmä ketuttaa. Sen kerrottiin olevan hyvää ja makeaa, mutta kuinka ollakaan, se olikin ketun vaikea operaatio saada se hedelmä sieltä kuoren alta esille. Eikä se edes ollut erityisen hehkutuksen arvoinen se maku! Kettu kun sitä hedelmälihaa oli niin paljon, etten tainnu edes maistaa itse hedelmän makua.

Lämpötilat ketuttaa myös. Miksi aamulla on aina kuuma ja kohta taas hyytävän kylmä. Mitä sitä ihminen voi pukea päälleen, kun koskaan ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Orastavat vaihdevuodet? Sekin vielä kettu soikoon! :D