Neiti ystävineen sulattautui paikalliseen iltatorielämään jälleen torstai-illan ratoksi, eilen siis. Kiersimme koko kaupungin etsien edes yhtä vapaata pöytää aurinkoiselta terassilta, mutta tuloksena oli rakot jaloissa ja suu edelleen kuivana. Niinpä siirryimme paikallisen kauppakeskuksen ravintolaan oluttuopin äärelle. Hieman suolaistakin tilattiin, ja kesätunnelmissa myös jälkkäriksi jäätelöä. Päädyin eksoottiseen suklaajäätelö-lakritsikastike -yhdistelmään, ja kuinka ollakkaan, valkoiset caprini imivät magneetin tavoin pitkää jäätelölusikkaa puoleensa. Ystävät vedet silmissä hirnuivat epäonnelleni minun purressa hammasta - aivan tyypillistä Neitituuriani. Pakon edessä oli riennettävä ostamaan uutta alaosaa. Pienen pohdinnan jälkeen (eli täysin hetken mielijohteesta) kannoin kassalle suloisen, pinkin minihameen. Ah <3 Ja ah, mikä ihanuus siitä riemusta syntyikään, kun vihdoin ymmärsin olevani liikkeellä pyörän kanssa! Olin varmasti melko huvittava näky pinkissä minimekossa polkupyörän päällä. Jatkuvat hameen alas nykimiset eivät tuottaneet juurikaan tulosta. Kaiken lisäksi rakot suloisissa jaloissani (!) tuottivat turhan paljon tuskaa. Päätin selviytyä tästä. Valitsin rauhallisen reitin, joka kiersi suunnilleen kaikki asuinkeskittymät ja pääsin kuin pääsinkin ehjänä kotiin (lukuunottamatta niitä pirun rakkoja!) vilauttelematta sulojani hameen suojasta koko kansalle. Illassa oli aivan kylliksi äksöniä Neidin tarpeeseen. Loppuilta kuluikin peiton alla köllötellessä.

En malta olla hehkuttamatta tulevaa lomaa! Lennämme ystävien kanssa Teneriffalle 6.1, vain muutama päivä kullan kotiutumisen jälkeen. Ainakin siellä on käyttöä uudelle pinkille hamoselle. Silmät sulkiessani näen jo sangrian kädessäni ja auringon ylläni. AH! Mikä voisikaan olla parempaa kuin aurinko ja olut hyvässä seurassa, yöelämää _oikeasti_ aamun asti ja lämmintä _oikeasti_ taivaan täydeltä?